Kotipihaan rakennettiin goottilainen pyhättö. Pressuina käytimme kaikista varoituksista huolimatta Bilteman kevytpeitteitä sillä ajatuksella, että vaikka ne joutuisi uusimaan joka vuosi, niin se tulisi edullisemmaksi kuin ostaa kymmenen vuotta kestävät "oikeat" pressut. Olemme myös nähneet, että vastaavat peitteet ovat kestäneet kolmisen vuotta paljon rankemmissa olosuhteissa meren rannalla, kun vain kiinnittäminen tehdään rimojen avulla sen sijaan että peite kiristettäisiin paikalleen naruilla kiinnitysrenkaista. Tietysti on myönnettävä, että mikäli peite hajoaa kesken pahimman talvikelin, niin säästäväisyyttään kiroaa varmasti. Ensimmäisen talven halli kuitenkin kesti mainiosti.
Myöhemmin keväällä säiden lämmittyä kansi ja muut lakatut pinnat hiottiin ja lakattiin samalla Rylardin VG.62 Fast lakalla (maahantuoja Classic Marine Service), jolla ne oli aikaisemminkin käsitelty. Lakka on polyuretaanivahvisteinen pellavaöljypohjainen lakka, joka kestää kulutusta hieman perinteistä öljylakkaa paremmin ja kuivuu huomattavasti nopeammin. Tällaiselle hidasliikkeiselle aloittelijalle se kuivui jopa turhankin nopeasti ja useisiin kohtiin syntyi ikäviä saumakohtia lakan ehdittyä hieman jähmettyä ennen seuraavan alueen tasoitusta. Luultavasti lakkaa olisi saanut ohentaa hieman enemmän, jolloin käsittely olisi ollut nopeampaa ja kuivuminen hitaampaa – katsotaan tuota ensi keväänä.
Kyljet maalattiin kertaalleen Rylardin Supersmaltolla ja sitä oli todella ilo käsitellä. Maalin, samoin kuin lakankin levitykseen käytin tavallista hyvälaatuista sivellintä ja tasoituksen tein vaahtomuovisiveltimellä – suosittelen tätä menetelmää ainakin aloittelijoille. Rannassa moni kävi ihailemassa Myrskylinnun maalipintaa ja useat olivat vakuuttuneita siitä että se on maalattu ruiskulla. No pientä pölyä pintaan on jäänyt kumman paljon, mutta muuten se kyllä on hyvän näköinen.
Tammikuussa pohjaa ryhdyttiin kyllästämään. Kyllästeenä käytettiin Sini-Pellavan kylmäpuristettua pellavaöljyä johon lisättiin 3-4% Sateenkaarivärit Oy:stä hankittua sinkkinaftenaattia ja sitä ohennettiin pineenitärpätillä tarpeen mukaan. Paikoitellen imeytyminen loppui heti parin kolmen sivelyn jälkeen ja rupesi vain tekemään nahkeaa kalvoa pintaan vaikka mitä olisi tehnyt. Pintaa kuumennettiin puhaltimella ja tärpättiä lisättiin kyllästeeseen, mutta mikään ei auttanut. Tulkitsimme, että joka vuosi sisäpuolelta tehty kyllästäminen oli pitänyt puun niin hyvin kyllästettynä, ettei sinne enempää mahtunut. Paikoitellen, kuten kuvan keskellä näkyvän hieman tummuneen puun kohdalla, kerroksia sai vetää kymmeniä ennen kun imeytyminen loppui. Kaikkiaan ulkopuolelta saimme pohjaan imeytetyksi vain noin 6 lirtaa kyllästettä! Lopuksi pintaan muodostunut kalvo kaavittiin varovasti pois, jotta maaleille tarjoutuisi parempi kiinnittymisalusta.
Sisäpuolelta vuosittain pellavaöljyllä tehty kyllästäminen oli saanut aikaan melkoisen mönjäkerroksen pinnoille. Kaapiminen oli hidasta (kuten kai kaikki hommat minun tekeminäni) ja se tulikin tehdyksi vain sen tasoisesti, että saattoi uskoa uuden kyllästeen löytävän tiensä puun sisälle sen sijaan että se olisi vain jäänyt kasvattamaan pintakerrosta. Sisäpuolikaan ei 5 litraa enempää öljyä imenyt.
Lyijymönjän päälle vedettiin 2-3 kerrosta Hempelin Yacht Primeria ja edelleen kaksi kerrosta saman valmistajan punaista Mille Lightia, sillä myrkkymaalia Saimaalla emme kaivanne.
Lauantaina 6.5.2006 Myrskylintu laskettiin ensimmäistä kertaa meidän toimestamme vesille ja pysyihän se pinnalla. Edellinen omistaja kertoi, ettei vene ollut heidän aikanaan vuotanut vesillelaskuissa ollenkaan, mutta nyt sisälle tuli kyllä ensimmäisen vuorokauden aikana ämpärillinen vettä ja seuraavan viikon kuluessa vielä puolikas lisää. Paljonhan tuo ei ole ja voisi kuvitella, että tuo vuotaminen voisi johtua pitkistä kuljetuksista avolaveteilla sekä siitä, että pohja oli kevättalvella muutaman kuukauden ilman maalipintaa kyllästysprojektin johdosta.
