Keskiviikkona 4.10. oli pursiseuran talkoot, jolloin Myrskylinnunkin pukki siirrettiin Pumpulta Laitaatsiltaan. Lauantaina 7.10. veneet sitten nostettiin kuiville ja maanantaina Myrskylinnulla oli jo halli ympärillään.
Tämä kuva on otettu poiketessamme telakalle matkalla joulun viettoon Ritosaareen 23.12.2006. Lunta oli juuri nimeksi, mutta aikaisemmin syksyllä pressuhallin katolla oli ollut sen verran painavaa lunta, että peite oli hieman paikoitellen venynyt pussille. Katsotaan miten se talven kestää...
Kun etäisyyttä kotoa telakoidulle veneelle on reilu 300 km, niin pursiseuran jäsensivuille suht tiuhaan ilmestyvät kuvat telakointialueelta rauhoittavat kummasti mieltä. Kiitos siitä aktiivisille savonlinnalaisille.
Syksyllä veneeseen tuntui tulleen litra tai kaksi järveä sisäpuolelle. Syyksi epäilemme kannessa kuningaslaudan sivulla olevan sauman vuotoa. Kannen lakka on tästä selvästi lohkeillut ja saumamassakin näytti hieman kärsineeltä, joten sauma aukaistiin ja keväällä siihen laitetaan uutta massaa ja lakkaa päälle. Kun lakka paikotellen muualtakin on saumojen kohdalta halkeillut, niin ajattelimme kokeilla tulevana keväänä hieman pehmeänpää lakkaa, eli Rylardin VG.62 Fast vaihtuu VG.63:ksi. Tämä on puhdas öljylakka ilman polyuretanivahvistuksia, joten se on tietysti arempi kulutukselle mutta toisaalta se on vähemmän liukas. Jos ja kun lakan vaihto ei auta, niin edessä on kannen puhdistus puulle, kyllästys, saumojen uusiminen ja 8-10 kerrosta lakkaa.
Joululomalla piirrettiin uusiksi vuosi sitten suunniteltu traileri. Katsotaan nyt, löytyisikö tuolle tekijä tänä talvena.
Pääsiäislomalla kävimme laskemassa kaarihallin pressujen reunat alas, jotta kevään tuuliset ja kuivat kelit eivät pääsisi haristuttamaan venettä liiaksi. Ajatuksena siis on, ettei ilma hallissa vaihtuisi liikaa ja että maakosteus pitäisi veneen edes hieman kosteampana.
Samalla saimme kylmistä keleistä huolimatta laitettua kannen avattuun saumaan Sikaflexiä. Eli sauma puhdistettiin ensin irtoroskista, hiottiin kevyesti, pyyhittiin asetonilla ja käsiteltiin Sika-praimerilla, jonka jälkeen siihen puristettiin Sika 290 DC -massaa. Nyt sauma saa rauhassa kuivua kunnes vapun tienoissa päästään toivottavasti kannen lakkaukseen. Lakat ja maalit noudimmekin jo asialliseksi hovihankkijaksi ja neuvonantajaksi osoittautuneelta Mikael Laineelta.
Puukölissä (tarkoitan tuota rautakölin ja kölilankun välistä rakennelmaa, jolle en koskaan muista oikeaa nimeä), joka on tehty tammesta, ei oikein tahdo maali pysyä. Näyttäisi siltä, että pellavaöljy puskee ulos puusta ja irroittaa maalin. Mikaelin kanssa keskusteltuani päätin puhdistaa tuon osan uudelleen puulle ja aloittaa pinnoituksen alusta. Nyt vedin ensimmäiseksi kerrokseksi pellavaöljyvernissaa, johon on lisätty sinkkinaftenaattia lahonestoksi ja lyijysikkatiivia kuivikkeeksi. Tämän toivon lukitsevan pinnan siten ettei öljy enää nousisi pintaan. Vappuna sitten jatketaan lyijymönjällä ja pintamaalilla (Mille Light). Täytyy vielä pohtia laitetaanko noiden väliin Yacht Primeria vai ei...
Ja kun kerran veneellä oltiin, niin aloitettiin myös myöhäiseksi jäänyt sisäpuolen kyllästys. Puolet pinnoista tuli vedettyä sinkkinaftenaatilla terästetyllä pellavaöljyllä ja tämäkin homma jatkuu vappuviikolla. Saa nähdä missä vaiheessa kesää öljy on kuivaa ;-)
Lauantaina 28.4. Savonlinnaan saavuttaessa sää näytti vielä otolliselta vaikka suht viileää olikin. Pressuhalli oli kestänyt hyvin kevään kovatkin tuulet eikä Myrskylintukaan näyttänyt ottaneen nokkiinsa kuivilla olosta.
Sääennuste tulevalle viikolle näytti kuitenkin sellaiselta, että toppapuku olisi se käytetyin työasu.
Lauantain ja sunnuntain kuluessa pesin veneen ulkopuolelta mänty-tolu-vedellä ja aloittelin hiontoja sekä jatkoin pääsiäisenä kesken jäänyttä sisäpuolen kyllästämistä.
Paapuurin puolelta veneen etuosassa ulos tunkeva pellavaöljy oli edellisenä kesänä irroittanut hieman maalia ja tähänkin kohtaan oli pääsiäisenä sivelty lyijysikkatiivilla vahvistettua vernissaa.
Sikaflex näytti kuivuneen hyvin tuossa kuningaslaudan oikealla puolella olevassa korjatussa saumassa.
Monin paikoin kannen lakka on halkeillut saumamassan päältä. Käsittääkseni kyse on siitä, että massa on joustavaa ja lakka kovaa, jolloin yhteiselämä ei aivan suju. Olin lukenut ruotsalaiselta puuvenefoorumilta, että hieman lohkeillutta ja hilseilevää lakkaa voi korjata käsittelemällä tuollaiset kohdat ennen lakkausta Rylardin VG.61 primerillä. Se kuulemma "sulattaa ja liimaa" vanhan lakan kiinni pohjaan ja päälle sitten vedetään uusi kerros lakkaa. En tiedä johtuuko huonosta kielitaidostani vai mistä, mutta jokin meni pieleen. Tuo primeri ei nimittäin kuivunut hiontakuntoon ainakaan kahdessa vuorokaudessa ja enempää minulla ei ollut aikaa odotella. Ei auttanut muu kuin putsata töhnät pois asetonilla ja unohtaa koko homma. Sinänsä tuo kyseinen aine on varmasti oivaa kamaa siinä käytössä mihin se on tarkoitettukin, eli pohjusteena lakan alla.
Vappuaattoaamu valkeni – sananmukaisesti. Lunta oli viitisen senttiä.
Puutäyte sai pintaansa pari kerrosta lyijymönjää.
Lämpötila oli jälleen sellainen, että lakkoja ja maaleja oli syytä lämmittää auton sisätilalämppärillä ennen levitystä.
Vesilinjan sininen raita maalattiin tällä kertaa Rylardin maalilla, joka tuntui huomattavasti helpommalta käsitellä kuin aikaisemmin kokeiltu Internationalin tuote. Syy voi toki olla tekijässä eikä tuotteessa.
Kansi hiottiin osittain epäkeskolla ja osittain käsin 240 paperia käyttäen.
Vappupäivänä lämpötila teltassa oli auringon ansiosta yli 15°C, joten lakkaus onnistui hyvin. Tällä kertaa käytin siis tuota hitaampaa fenolihartsilla vahvistettua VG.63 öljylakkaa aikaisemman polyuretanivahvisteisen VG.62:n sijasta. Minun hitaalle luonteelleni tämä vaihto sopi hyvin. Uskoakseni tuo kovempi ja kulutusta paremmin kestävä lakka on kuitenkin hyvä siellä alla ja tämä vähemmän liukas sitten taas toimii hyvin tuossa pintana. Näin ainakin tässä vaiheessa ajattelen.
Vuosi sitten kantta lakatessa käytin lakan levitykseen vaahtomuovitelaa ja tasoitukseen vaahtomuovisivellintä. Nyt tasoitukseen hankin kunnollisen 3" Rylard lakkasiveltimen, jolla homma sujui ehkä hieman joutuisammin ja helpommin. Jäljessä en kyllä osaa nähdä eroa.
Keskiviikko 2.5. oli jälleen kylmä ja lunta satoi...
Lakka näytti tasoittuneen hyvin, eikä pintaan tullut muita epämuodostumia kuin hieman tuulen pressukatosta ravistelemia roskia ja pari hyttystä! Mieli olisi tehnyt vetää pintaan vielä toinen kerros lakkaa, mutta aika ei nyt millään riittänyt.
Aamulla ulkona oli pakkasta, mutta olosuhdemittari näytti teltan sisällä sentään yli kolme astetta plussaa. Kaiken kaikkiaan lämpötila tuolla pressuhallissa oli yllättävän paljon korkeampi kuin aivan ulkona. Kuten käyristä näkyy, lämpötila nousi päivisin usein parinkymmenen asteen tienoille, vaikka ulkona ei tainnut kertaakaan olla yli 7°C.
Kyljet maalattiin jälleen Rylardin Supersmaltolla...
...ja peräpeili lakattiin kertaalleen.
Paikoitellen sisäpuolelta lisätty pellavaöljykylläste tunkee pintaan maalikerrostenkin läpi. Saa nähdä mitä se saa aikaan syksyyn mennessä. Tähän kohtaan vedin kokeeksi kerroksen Yacht Primeriä väliin ennen Mille Lightia.
Lyijymönjän päälle kerros Yacht Primeria ja pari kerrosta Mille Lightia.
Ja perjantaina purettiin halli, eikä lunta satanut kuin pikkaisen.
Veistämön ammattimiehet kävivät asentamassa kaikuanturin kun itse ei millään raaskinut ryhtyä tekemään reikää veneen pohjaan ja Savonlinnan Pursiseuran Antti Janhunen kävi tekemässä runkokatsastuksen.
Lauantaiaamuna oli jälleen pakkasta ja veneiden kannet jäässä – tosi liukasta! Kameran linssikin taisi olla huurteessa.
Nosturi aloitteli nostot kahdeksalta lähempänä rantaa olevista raskaammista ja kehikolla nostettavista veneistä ja meidät kevyet suoraan koukulla nostettavat hoidettiin sitten lopuksi.
Kello 11.00 Myrskylintu pääsi omaan elementtiinsä ja Marinerkin käynnistyi vihdoin, kun ystävällinen naapuri neuvoi aukaisemaan bensahanan :-)
Mastot nostettiin pystyyn kimpassa toisten veneiden kanssa ja matka kohti Ritosaarta saattoi alkaa.
Omassa poijussa oltiin noin klo 18, mutta hämärähän siinä ehti tulla ennenkuin veneen uskalsi jättää omiin oloihinsa.
Sunnuntaina kävin vielä tyhjentämässä veneestä turhia tavaroita pois ja pehmustamassa poijun lenkin, jottei se hakkaa keulan maaleja.
Samalla tyhjensin veneestä viimeisen kerran vuotaneet vedet pois. Yhteensä sitä oli vuorokauden kuluessa tullut noin 3-4 litraa. Laskeskelin, että juhannukseen mennessä sitä tällä tahdilla tulisi 150-200 litraa, joka tuskin Myrskylintua upottaa. Ja kyllähän tuo vuoto tietenkin vähenee tai kokonaan loppuu jo parissa vuorokaudessa, joohan?
Tänäkään kesänä Myrskylintu ei vielä saanut peräänsä pursiseuran lippua, sillä katsastusta ei onnistuttu sovittamaan kesän kalenteriin. Mutta siniristi ajaa asian aivan yhtä hyvin.
Jempulle joutuu välillä hieman selittelemään, ettei sille oikein ole veneessä tilaa.
Isokoskeloperhe (meniköhän määritys oikein?) ui ainakin tällä kertaa Myrskylinnun ohi. Moni lintu kuitenkin näyttää jäljistä päätellen nousseen kannellekin.
Poijuköydet ovat jälleen solmussa veneen pyörittyä poijunsa ympärillä. Loppukaudesta saimme hankituksi kunnollisen köyden, jolloin uskalsimme jättää veneen yhden köyden varaan ja sotkeutumiset vähenivät huomattavasti.
"Voisitteko tuoda tuulta tullessanne, niin pääsisimme tästä vähitellen lähtemään."
Ainakin purjeiden nosto on ongelmatonta tällaisessa kelissä.
Rentoa meininkiä.
Tämä kausi käytettiin uudempaa Myrskylinnun kahdesta purjesetistä. Tässä fokassa etuliesma on hieman pidempi kuin vanhemmassa purjeessa eikä nostinta saa kiristetyksi mastolla olevalla kiristimellä vaan se on vedettävä ohjaimen kautta ruffin katon lukolle. Tämä ongelma poistuu, kun aikanaan vaihdamme vaijerinostimet köysiksi.
Tälle kuvalle on vastine viimevuotisissa kuvissa, joten turha keksiä uutta kuvatekstiä: "Silloin kun Paiju ei nukkunut hän yleensä etsi pehmustetta takapuolen alle ja lueskeli. Vesilläolosta voi nautiskella niin monella tavalla." Tänä vuonna kuva onnistui sikäli paremmin, että nyt saatiin syöminenkin mukaan ;-)
Tällekin kuvalle on vastine viimevuotisissa kuvissa: "Meija taitaa olla perheen innokkain pinnamies, Susa on löytänyt suosikkipaikkansa peräkannelta."
Laukansaaren lossi ehti pois alta vaikka kuinka yritimme ehtiä sen edelle.
