Hävettää, kuinka vähän kauden aikana olimme Myrskylinnun kanssa vesillä. Toisaalta ne kaikki kerrat kun purjehtimaan pääsimme kyllä tuntuivat erittäin hyviltä. Ehkä tässäkään määrä ei ratkaise vaan laatu.
Pienten purjehduslenkkien lisäksi osallistuimme kaksi kertaa KoPun Tiistiksiin. Ensimmäisellä kerralla keli oli sen verran tyyni, että laiturista lähtölinjalle kului liikaa aikaa ja myöhästyimme omasta lähdöstämme reilut 10 minuuttia. Lopulta koko kisa kuitenkin mitätöitiin, sillä mikään vene ei selviytynyt maaliin sääntöjen määräämässä ajassa.
Toisella kerralla, jolloin Leine oli Ipen kaverina kisassa, lähtö onnistui mielestämme mallikkaasti ja jonkin aikaa sinnittelimmekin mukavasti letkan mukana. Mutta tuulen vähitellen tyyntyessä ja etenkin myötätuuliosuudelle käännyttäessä jäimme auttamattomasti muista jälkeen. Kun vielä juutuimme Melkin portilla pläkään, sai maalialus odotella meitä pitkään muiden jo palaillessa kotilaitureihinsa ja me pääsimme huikkaamaan ajanottajille sen kuuluisan tervehdyksen: "Onko muita näkynyt?"
Tämän kauden saimme pitää venettämme meidän kannaltamme parhaalla mahdollisella paikalla laiturin päässä keula merelle päin. Tästä on helppo lähteä ja tähän on helppo palata purjeillakin liikkuen, joten jopa me onnistuimme manöövereissamme olemaan kolhimatta omaa tai toisten veneitä. Toki tyylipisteet jäivät usein vähiin liiankin varovaisten lähestymisten johdosta.
Kaikki kauden purjehdukset ajoitettiin siten, ettei sään suhteen päässyt syntymään suurempia pettymyksiä. Joskus olisi tuulta kaivattu hieman enemmän, mutta toisaalta aurinkoisella merellä melkein tyynessäkin killuminen sopii meille aika hyvin.
Kiitos Veli KKM:lle näistä harvinaisista kuvista. Vaikka veneistämme on satoja kuvia, niin vesillä niistä on tosi vähän tällaisia "kokovartalokuvia".
