13.5. loputkin jäät olivat sulaneet ja Myrskylintu päästiin purjehtimaan kotipoijuunsa Ritosaaren rantaan.
Riki oli vielä trimmailematta emmekä halunneet puuskaisessa tuulessa ottaa mitään riskejä, joten ajelimme hiljakseen uutta Marineria sisään ja vedimme ylös pelkän fokan.
Kun hetkeksi sammutti koneen niin sielu sai taas pitkän talven jälkeen kaipaamaansa hoitoa.
Myrskylintu kiinnitettiin poijuunsa, puomipeite viriteltiin paikalleen...
...ja näin se jätettiin odottelemaan kesälomaamme ja kesän purjehduksia.
Palasimme Ritosaareen lomamme alettua kesäkuun 18. päivä. Ensitöiksemme poistimme Myrskylinnulta puomiteltan veneen kauneutta pilaamasta.
Juhannuksena virittelimme juhlaliputuksen. Hienoltahan se näytti, vaikkei tuo aivan oikeaoppisesti tullutkaan tehdyksi.
Ensimmäisellä Kankaisen kierroksella tuuli katosi hetkittäin lähes kokonaan, mutta mihinkä tuosta kiire olisi ollut - Leinellä riittää lueskeltavaa ja Ippe virnistelee auringon häikäisylle.
Koko kesän ajan purjehdimme näillä vanhemmilla purjeilla, jotka nekin tuntuivat aivan kelvollisilta. Mihin lie säästelimme noita uudempia kankaita?
Meija taitaa olla perheen innokkain pinnamies, Susa on löytänyt suosikkipaikkansa peräkannelta ja Miiro hakee tuntumaa hengailuun.
Aika monta rapulukkoa on vielä tyhjillään, sillä spinnuvarustuksia ei vielä ole viritelty paikalleen. Harkenin Windward levankivaunu oli miellyttävä kokemus erilaisiin tappi-ja-kiroilu -järjestelmiin tottuneille.
Haissa löytyy kuvauspaikka helposti myös keulaharuksen etupuolelta.
Silloin kun Paiju ei nukkunut hän yleensä etsi pehmustetta takapuolen alle ja lueskeli. Vesilläolosta voi nautiskella niin monella tavalla.
Ja lopussa seisoo yleensä se suurin nautinto...
