










Nettilokikirja
Tämä kuva on otettu poiketessamme telakalle matkalla joulun viettoon Ritosaareen 23.12.2006. Lunta oli juuri nimeksi, mutta aikaisemmin syksyllä pressuhallin katolla oli ollut sen verran painavaa lunta, että peite oli hieman paikoitellen venynyt pussille. Katsotaan miten se talven kestää...
Kun etäisyyttä kotoa telakoidulle veneelle on reilu 300 km, niin pursiseuran jäsensivuille suht tiuhaan ilmestyvät kuvat telakointialueelta rauhoittavat kummasti mieltä. Kiitos siitä aktiivisille savonlinnalaisille.
Pääsiäislomalla kävimme laskemassa kaarihallin pressujen reunat alas, jotta kevään tuuliset ja kuivat kelit eivät pääsisi haristuttamaan venettä liiaksi. Ajatuksena siis on, ettei ilma hallissa vaihtuisi liikaa ja että maakosteus pitäisi veneen edes hieman kosteampana.
Samalla saimme kylmistä keleistä huolimatta laitettua kannen avattuun saumaan Sikaflexiä. Eli sauma puhdistettiin ensin irtoroskista, hiottiin kevyesti, pyyhittiin asetonilla ja käsiteltiin Sika-praimerilla, jonka jälkeen siihen puristettiin Sika 290 DC -massaa. Nyt sauma saa rauhassa kuivua kunnes vapun tienoissa päästään toivottavasti kannen lakkaukseen. Lakat ja maalit noudimmekin jo asialliseksi hovihankkijaksi ja neuvonantajaksi osoittautuneelta Mikael Laineelta.
Puukölissä (tarkoitan tuota rautakölin ja kölilankun välistä rakennelmaa, jolle en koskaan muista oikeaa nimeä), joka on tehty tammesta, ei oikein tahdo maali pysyä. Näyttäisi siltä, että pellavaöljy puskee ulos puusta ja irroittaa maalin. Mikaelin kanssa keskusteltuani päätin puhdistaa tuon osan uudelleen puulle ja aloittaa pinnoituksen alusta. Nyt vedin ensimmäiseksi kerrokseksi pellavaöljyvernissaa, johon on lisätty sinkkinaftenaattia lahonestoksi ja lyijysikkatiivia kuivikkeeksi. Tämän toivon lukitsevan pinnan siten ettei öljy enää nousisi pintaan. Vappuna sitten jatketaan lyijymönjällä ja pintamaalilla (Mille Light). Täytyy vielä pohtia laitetaanko noiden väliin Yacht Primeria vai ei...
Ja kun kerran veneellä oltiin, niin aloitettiin myös myöhäiseksi jäänyt sisäpuolen kyllästys. Puolet pinnoista tuli vedettyä sinkkinaftenaatilla terästetyllä pellavaöljyllä ja tämäkin homma jatkuu vappuviikolla. Saa nähdä missä vaiheessa kesää öljy on kuivaa ;-)
Lauantain ja sunnuntain kuluessa pesin veneen ulkopuolelta mänty-tolu-vedellä ja aloittelin hiontoja sekä jatkoin pääsiäisenä kesken jäänyttä sisäpuolen kyllästämistä.
Monin paikoin kannen lakka on halkeillut saumamassan päältä. Käsittääkseni kyse on siitä, että massa on joustavaa ja lakka kovaa, jolloin yhteiselämä ei aivan suju. Olin lukenut ruotsalaiselta puuvenefoorumilta, että hieman lohkeillutta ja hilseilevää lakkaa voi korjata käsittelemällä tuollaiset kohdat ennen lakkausta Rylardin VG.61 primerillä. Se kuulemma "sulattaa ja liimaa" vanhan lakan kiinni pohjaan ja päälle sitten vedetään uusi kerros lakkaa. En tiedä johtuuko huonosta kielitaidostani vai mistä, mutta jokin meni pieleen. Tuo primeri ei nimittäin kuivunut hiontakuntoon ainakaan kahdessa vuorokaudessa ja enempää minulla ei ollut aikaa odotella. Ei auttanut muu kuin putsata töhnät pois asetonilla ja unohtaa koko homma. Sinänsä tuo kyseinen aine on varmasti oivaa kamaa siinä käytössä mihin se on tarkoitettukin, eli pohjusteena lakan alla.
Vappupäivänä lämpötila teltassa oli auringon ansiosta yli 15°C, joten lakkaus onnistui hyvin. Tällä kertaa käytin siis tuota hitaampaa fenolihartsilla vahvistettua VG.63 öljylakkaa aikaisemman polyuretanivahvisteisen VG.62:n sijasta. Minun hitaalle luonteelleni tämä vaihto sopi hyvin. Uskoakseni tuo kovempi ja kulutusta paremmin kestävä lakka on kuitenkin hyvä siellä alla ja tämä vähemmän liukas sitten taas toimii hyvin tuossa pintana. Näin ainakin tässä vaiheessa ajattelen.
Vuosi sitten kantta lakatessa käytin lakan levitykseen vaahtomuovitelaa ja tasoitukseen vaahtomuovisivellintä. Nyt tasoitukseen hankin kunnollisen 3" Rylard lakkasiveltimen, jolla homma sujui ehkä hieman joutuisammin ja helpommin. Jäljessä en kyllä osaa nähdä eroa.
Nosturi aloitteli nostot kahdeksalta lähempänä rantaa olevista raskaammista ja kehikolla nostettavista veneistä ja meidät kevyet suoraan koukulla nostettavat hoidettiin sitten lopuksi.
Mastot nostettiin pystyyn kimpassa toisten veneiden kanssa ja matka kohti Ritosaarta saattoi alkaa.
Samalla tyhjensin veneestä viimeisen kerran vuotaneet vedet pois. Yhteensä sitä oli vuorokauden kuluessa tullut noin 3-4 litraa. Laskeskelin, että juhannukseen mennessä sitä tällä tahdilla tulisi 150-200 litraa, joka tuskin Myrskylintua upottaa. Ja kyllähän tuo vuoto tietenkin vähenee tai kokonaan loppuu jo parissa vuorokaudessa, joohan?