Telakointikausi 2006-07

Keskiviikkona 4.10. oli pursiseuran talkoot, jolloin Myrskylinnunkin pukki siirrettiin Pumpulta Laitaatsiltaan. Lauantaina 7.10. veneet sitten nostettiin kuiville ja maanantaina Myrskylinnulla oli jo halli ympärillään.

Tämä kuva on otettu poiketessamme telakalle matkalla joulun viettoon Ritosaareen 23.12.2006. Lunta oli juuri nimeksi, mutta aikaisemmin syksyllä pressuhallin katolla oli ollut sen verran painavaa lunta, että peite oli hieman paikoitellen venynyt pussille. Katsotaan miten se talven kestää...

Kun etäisyyttä kotoa telakoidulle veneelle on reilu 300 km, niin pursiseuran jäsensivuille suht tiuhaan ilmestyvät kuvat telakointialueelta rauhoittavat kummasti mieltä. Kiitos siitä aktiivisille savonlinnalaisille.

Syksyllä veneeseen tuntui tulleen litra tai kaksi järveä sisäpuolelle. Syyksi epäilemme kannessa kuningaslaudan sivulla olevan sauman vuotoa. Kannen lakka on tästä selvästi lohkeillut ja saumamassakin näytti hieman kärsineeltä, joten sauma aukaistiin ja keväällä siihen laitetaan uutta massaa ja lakkaa päälle. Kun lakka paikotellen muualtakin on saumojen kohdalta halkeillut, niin ajattelimme kokeilla tulevana keväänä hieman pehmeänpää lakkaa, eli Rylardin VG.62 Fast vaihtuu VG.63:ksi. Tämä on puhdas öljylakka ilman polyuretanivahvistuksia, joten se on tietysti arempi kulutukselle mutta toisaalta se on vähemmän liukas. Jos ja kun lakan vaihto ei auta, niin edessä on kannen puhdistus puulle, kyllästys, saumojen uusiminen ja 8-10 kerrosta lakkaa.

Joululomalla piirrettiin uusiksi vuosi sitten suunniteltu traileri. Katsotaan nyt, löytyisikö tuolle tekijä tänä talvena.

Pääsiäislomalla kävimme laskemassa kaarihallin pressujen reunat alas, jotta kevään tuuliset ja kuivat kelit eivät pääsisi haristuttamaan venettä liiaksi. Ajatuksena siis on, ettei ilma hallissa vaihtuisi liikaa ja että maakosteus pitäisi veneen edes hieman kosteampana.

Samalla saimme kylmistä keleistä huolimatta laitettua kannen avattuun saumaan Sikaflexiä. Eli sauma puhdistettiin ensin irtoroskista, hiottiin kevyesti, pyyhittiin asetonilla ja käsiteltiin Sika-praimerilla, jonka jälkeen siihen puristettiin Sika 290 DC -massaa. Nyt sauma saa rauhassa kuivua kunnes vapun tienoissa päästään toivottavasti kannen lakkaukseen. Lakat ja maalit noudimmekin jo asialliseksi hovihankkijaksi ja neuvonantajaksi osoittautuneelta Mikael Laineelta.

Puukölissä (tarkoitan tuota rautakölin ja kölilankun välistä rakennelmaa, jolle en koskaan muista oikeaa nimeä), joka on tehty tammesta, ei oikein tahdo maali pysyä. Näyttäisi siltä, että pellavaöljy puskee ulos puusta ja irroittaa maalin. Mikaelin kanssa keskusteltuani päätin puhdistaa tuon osan uudelleen puulle ja aloittaa pinnoituksen alusta. Nyt vedin ensimmäiseksi kerrokseksi pellavaöljyvernissaa, johon on lisätty sinkkinaftenaattia lahonestoksi ja lyijysikkatiivia kuivikkeeksi. Tämän toivon lukitsevan pinnan siten ettei öljy enää nousisi pintaan. Vappuna sitten jatketaan lyijymönjällä ja pintamaalilla (Mille Light). Täytyy vielä pohtia laitetaanko noiden väliin Yacht Primeria vai ei...

Ja kun kerran veneellä oltiin, niin aloitettiin myös myöhäiseksi jäänyt sisäpuolen kyllästys. Puolet pinnoista tuli vedettyä sinkkinaftenaatilla terästetyllä pellavaöljyllä ja tämäkin homma jatkuu vappuviikolla. Saa nähdä missä vaiheessa kesää öljy on kuivaa ;-)

Lauantaina 28.4. Savonlinnaan saavuttaessa sää näytti vielä otolliselta vaikka suht viileää olikin. Pressuhalli oli kestänyt hyvin kevään kovatkin tuulet eikä Myrskylintukaan näyttänyt ottaneen nokkiinsa kuivilla olosta.

Sääennuste tulevalle viikolle näytti kuitenkin sellaiselta, että toppapuku olisi se käytetyin työasu.

Lauantain ja sunnuntain kuluessa pesin veneen ulkopuolelta mänty-tolu-vedellä ja aloittelin hiontoja sekä jatkoin pääsiäisenä kesken jäänyttä sisäpuolen kyllästämistä.

Paapuurin puolelta veneen etuosassa ulos tunkeva pellavaöljy oli edellisenä kesänä irroittanut hieman maalia ja tähänkin kohtaan oli pääsiäisenä sivelty lyijysikkatiivilla vahvistettua vernissaa.

Sikaflex näytti kuivuneen hyvin tuossa kuningaslaudan oikealla puolella olevassa korjatussa saumassa.

Monin paikoin kannen lakka on halkeillut saumamassan päältä. Käsittääkseni kyse on siitä, että massa on joustavaa ja lakka kovaa, jolloin yhteiselämä ei aivan suju. Olin lukenut ruotsalaiselta puuvenefoorumilta, että hieman lohkeillutta ja hilseilevää lakkaa voi korjata käsittelemällä tuollaiset kohdat ennen lakkausta Rylardin VG.61 primerillä. Se kuulemma "sulattaa ja liimaa" vanhan lakan kiinni pohjaan ja päälle sitten vedetään uusi kerros lakkaa. En tiedä johtuuko huonosta kielitaidostani vai mistä, mutta jokin meni pieleen. Tuo primeri ei nimittäin kuivunut hiontakuntoon ainakaan kahdessa vuorokaudessa ja enempää minulla ei ollut aikaa odotella. Ei auttanut muu kuin putsata töhnät pois asetonilla ja unohtaa koko homma. Sinänsä tuo kyseinen aine on varmasti oivaa kamaa siinä käytössä mihin se on tarkoitettukin, eli pohjusteena lakan alla.

Vappuaattoaamu valkeni – sananmukaisesti. Lunta oli viitisen senttiä.

Puutäyte sai pintaansa pari kerrosta lyijymönjää.

Lämpötila oli jälleen sellainen, että lakkoja ja maaleja oli syytä lämmittää auton sisätilalämppärillä ennen levitystä.

Vesilinjan sininen raita maalattiin tällä kertaa Rylardin maalilla, joka tuntui huomattavasti helpommalta käsitellä kuin aikaisemmin kokeiltu Internationalin tuote. Syy voi toki olla tekijässä eikä tuotteessa.

Kansi hiottiin osittain epäkeskolla ja osittain käsin 240 paperia käyttäen.

Vappupäivänä lämpötila teltassa oli auringon ansiosta yli 15°C, joten lakkaus onnistui hyvin. Tällä kertaa käytin siis tuota hitaampaa fenolihartsilla vahvistettua VG.63 öljylakkaa aikaisemman polyuretanivahvisteisen VG.62:n sijasta. Minun hitaalle luonteelleni tämä vaihto sopi hyvin. Uskoakseni tuo kovempi ja kulutusta paremmin kestävä lakka on kuitenkin hyvä siellä alla ja tämä vähemmän liukas sitten taas toimii hyvin tuossa pintana. Näin ainakin tässä vaiheessa ajattelen.

Vuosi sitten kantta lakatessa käytin lakan levitykseen vaahtomuovitelaa ja tasoitukseen vaahtomuovisivellintä. Nyt tasoitukseen hankin kunnollisen 3" Rylard lakkasiveltimen, jolla homma sujui ehkä hieman joutuisammin ja helpommin. Jäljessä en kyllä osaa nähdä eroa.

Keskiviikko 2.5. oli jälleen kylmä ja lunta satoi...

Lakka näytti tasoittuneen hyvin, eikä pintaan tullut muita epämuodostumia kuin hieman tuulen pressukatosta ravistelemia roskia ja pari hyttystä! Mieli olisi tehnyt vetää pintaan vielä toinen kerros lakkaa, mutta aika ei nyt millään riittänyt.

Aamulla ulkona oli pakkasta, mutta olosuhdemittari näytti teltan sisällä sentään yli kolme astetta plussaa. Kaiken kaikkiaan lämpötila tuolla pressuhallissa oli yllättävän paljon korkeampi kuin aivan ulkona. Kuten käyristä näkyy, lämpötila nousi päivisin usein parinkymmenen asteen tienoille, vaikka ulkona ei tainnut kertaakaan olla yli 7°C.

Kyljet maalattiin jälleen Rylardin Supersmaltolla...

...ja peräpeili lakattiin kertaalleen.

Paikoitellen sisäpuolelta lisätty pellavaöljykylläste tunkee pintaan maalikerrostenkin läpi. Saa nähdä mitä se saa aikaan syksyyn mennessä. Tähän kohtaan vedin kokeeksi kerroksen Yacht Primeriä väliin ennen Mille Lightia.

Lyijymönjän päälle kerros Yacht Primeria ja pari kerrosta Mille Lightia.

Ja perjantaina purettiin halli, eikä lunta satanut kuin pikkaisen.

Veistämön ammattimiehet kävivät asentamassa kaikuanturin kun itse ei millään raaskinut ryhtyä tekemään reikää veneen pohjaan ja Savonlinnan Pursiseuran Antti Janhunen kävi tekemässä runkokatsastuksen.

Lauantaiaamuna oli jälleen pakkasta ja veneiden kannet jäässä – tosi liukasta! Kameran linssikin taisi olla huurteessa.

Nosturi aloitteli nostot kahdeksalta lähempänä rantaa olevista raskaammista ja kehikolla nostettavista veneistä ja meidät kevyet suoraan koukulla nostettavat hoidettiin sitten lopuksi.

Kello 11.00 Myrskylintu pääsi omaan elementtiinsä ja Marinerkin käynnistyi vihdoin, kun ystävällinen naapuri neuvoi aukaisemaan bensahanan :-)

Mastot nostettiin pystyyn kimpassa toisten veneiden kanssa ja matka kohti Ritosaarta saattoi alkaa.

Omassa poijussa oltiin noin klo 18, mutta hämärähän siinä ehti tulla ennenkuin veneen uskalsi jättää omiin oloihinsa.

Sunnuntaina kävin vielä tyhjentämässä veneestä turhia tavaroita pois ja pehmustamassa poijun lenkin, jottei se hakkaa keulan maaleja.

Samalla tyhjensin veneestä viimeisen kerran vuotaneet vedet pois. Yhteensä sitä oli vuorokauden kuluessa tullut noin 3-4 litraa. Laskeskelin, että juhannukseen mennessä sitä tällä tahdilla tulisi 150-200 litraa, joka tuskin Myrskylintua upottaa. Ja kyllähän tuo vuoto tietenkin vähenee tai kokonaan loppuu jo parissa vuorokaudessa, joohan?

Purjehduskausi 2006

13.5. loputkin jäät olivat sulaneet ja Myrskylintu päästiin purjehtimaan kotipoijuunsa Ritosaaren rantaan.

Riki oli vielä trimmailematta emmekä halunneet puuskaisessa tuulessa ottaa mitään riskejä, joten ajelimme hiljakseen uutta Marineria sisään ja vedimme ylös pelkän fokan.

Kun hetkeksi sammutti koneen niin sielu sai taas pitkän talven jälkeen kaipaamaansa hoitoa.

Myrskylintu kiinnitettiin poijuunsa, puomipeite viriteltiin paikalleen...

...ja näin se jätettiin odottelemaan kesälomaamme ja kesän purjehduksia.

Palasimme Ritosaareen lomamme alettua kesäkuun 18. päivä. Ensitöiksemme poistimme Myrskylinnulta puomiteltan veneen kauneutta pilaamasta.

Juhannuksena virittelimme juhlaliputuksen. Hienoltahan se näytti, vaikkei tuo aivan oikeaoppisesti tullutkaan tehdyksi.

Ensimmäisellä Kankaisen kierroksella tuuli katosi hetkittäin lähes kokonaan, mutta mihinkä tuosta kiire olisi ollut - Leinellä riittää lueskeltavaa ja Ippe virnistelee auringon häikäisylle.

Koko kesän ajan purjehdimme näillä vanhemmilla purjeilla, jotka nekin tuntuivat aivan kelvollisilta. Mihin lie säästelimme noita uudempia kankaita?

Meija taitaa olla perheen innokkain pinnamies, Susa on löytänyt suosikkipaikkansa peräkannelta ja Miiro hakee tuntumaa hengailuun.

Aika monta rapulukkoa on vielä tyhjillään, sillä spinnuvarustuksia ei vielä ole viritelty paikalleen. Harkenin Windward levankivaunu oli miellyttävä kokemus erilaisiin tappi-ja-kiroilu -järjestelmiin tottuneille.

Haissa löytyy kuvauspaikka helposti myös keulaharuksen etupuolelta.

Silloin kun Paiju ei nukkunut hän yleensä etsi pehmustetta takapuolen alle ja lueskeli. Vesilläolosta voi nautiskella niin monella tavalla.

Ja lopussa seisoo yleensä se suurin nautinto...

Telakointikausi 2005-06

Kotipihaan rakennettiin goottilainen pyhättö. Pressuina käytimme kaikista varoituksista huolimatta Bilteman kevytpeitteitä sillä ajatuksella, että vaikka ne joutuisi uusimaan joka vuosi, niin se tulisi edullisemmaksi kuin ostaa kymmenen vuotta kestävät "oikeat" pressut. Olemme myös nähneet, että vastaavat peitteet ovat kestäneet kolmisen vuotta paljon rankemmissa olosuhteissa meren rannalla, kun vain kiinnittäminen tehdään rimojen avulla sen sijaan että peite kiristettäisiin paikalleen naruilla kiinnitysrenkaista. Tietysti on myönnettävä, että mikäli peite hajoaa kesken pahimman talvikelin, niin säästäväisyyttään kiroaa varmasti. Ensimmäisen talven halli kuitenkin kesti mainiosti.

Pohjan puhdistus kaikista maaleista aloitettiin loppusyksystä ja siihen saatiin kulutetuksi moninkertainen aika kaikkiin laskelmiin verrattuna. Joku kertoi puhdistaneensa pohjan kahdessa tunnissa, mutta meiltä siihen kului arviolta 80 työtuntia. Parhaaksi työtavaksi todettiin kuumailmapuhallin ja kuumuutta kestävä yhdellä kädellä käsiteltävä kaavin. Ja puulle putsattuun pintaan vedettiin heti suojaksi sinkkinaftenaatilla terästettyä pineenitärpättiä.

Pyhättöön tehtiin sisäkatto ilman kattomaalauksia kun säänvaihteluiden aiheuttama kondenssivesi alkoi tipuskella veneen kannelle.

Myöhemmin keväällä säiden lämmittyä kansi ja muut lakatut pinnat hiottiin ja lakattiin samalla Rylardin VG.62 Fast lakalla (maahantuoja Classic Marine Service), jolla ne oli aikaisemminkin käsitelty. Lakka on polyuretaanivahvisteinen pellavaöljypohjainen lakka, joka kestää kulutusta hieman perinteistä öljylakkaa paremmin ja kuivuu huomattavasti nopeammin. Tällaiselle hidasliikkeiselle aloittelijalle se kuivui jopa turhankin nopeasti ja useisiin kohtiin syntyi ikäviä saumakohtia lakan ehdittyä hieman jähmettyä ennen seuraavan alueen tasoitusta. Luultavasti lakkaa olisi saanut ohentaa hieman enemmän, jolloin käsittely olisi ollut nopeampaa ja kuivuminen hitaampaa – katsotaan tuota ensi keväänä.

Kyljet maalattiin kertaalleen Rylardin Supersmaltolla ja sitä oli todella ilo käsitellä. Maalin, samoin kuin lakankin levitykseen käytin tavallista hyvälaatuista sivellintä ja tasoituksen tein vaahtomuovisiveltimellä – suosittelen tätä menetelmää ainakin aloittelijoille. Rannassa moni kävi ihailemassa Myrskylinnun maalipintaa ja useat olivat vakuuttuneita siitä että se on maalattu ruiskulla. No pientä pölyä pintaan on jäänyt kumman paljon, mutta muuten se kyllä on hyvän näköinen.

Tammikuussa pohjaa ryhdyttiin kyllästämään. Kyllästeenä käytettiin Sini-Pellavan kylmäpuristettua pellavaöljyä johon lisättiin 3-4% Sateenkaarivärit Oy:stä hankittua sinkkinaftenaattia ja sitä ohennettiin pineenitärpätillä tarpeen mukaan. Paikoitellen imeytyminen loppui heti parin kolmen sivelyn jälkeen ja rupesi vain tekemään nahkeaa kalvoa pintaan vaikka mitä olisi tehnyt. Pintaa kuumennettiin puhaltimella ja tärpättiä lisättiin kyllästeeseen, mutta mikään ei auttanut. Tulkitsimme, että joka vuosi sisäpuolelta tehty kyllästäminen oli pitänyt puun niin hyvin kyllästettynä, ettei sinne enempää mahtunut. Paikoitellen, kuten kuvan keskellä näkyvän hieman tummuneen puun kohdalla, kerroksia sai vetää kymmeniä ennen kun imeytyminen loppui. Kaikkiaan ulkopuolelta saimme pohjaan imeytetyksi vain noin 6 lirtaa kyllästettä! Lopuksi pintaan muodostunut kalvo kaavittiin varovasti pois, jotta maaleille tarjoutuisi parempi kiinnittymisalusta.

Sisäpuolelta vuosittain pellavaöljyllä tehty kyllästäminen oli saanut aikaan melkoisen mönjäkerroksen pinnoille. Kaapiminen oli hidasta (kuten kai kaikki hommat minun tekeminäni) ja se tulikin tehdyksi vain sen tasoisesti, että saattoi uskoa uuden kyllästeen löytävän tiensä puun sisälle sen sijaan että se olisi vain jäänyt kasvattamaan pintakerrosta. Sisäpuolikaan ei 5 litraa enempää öljyä imenyt.

Seuraavaksi käytiin rautakölin kimppuun. Sille ei yritetykään tehdä mitään perusteellista käsittelyä, vaan tyydyttiin kaapimaan irtonaiset maalit pois ja hiomaan pinta rälläkän kovahiomalaikalla maalauskuntoon. Ja sitten saman tien lyijymönjää pintaan, ettei ruoste pääsisi pahasti pesiytymään maalin alle. Tämähän ei varmasti ole kovin toimiva ratkaisumalli, mutta katsotaan asiaa uudelleen tulevina vuosina. Ja tuskinpa tuo köli puhki ruostuu meidän elinaikanamme.

Pohja sai kyllästämisen jälkeen pintaansa 2-3 kerrosta Rylardin lyijymönjää.

Lyijymönjän päälle vedettiin 2-3 kerrosta Hempelin Yacht Primeria ja edelleen kaksi kerrosta saman valmistajan punaista Mille Lightia, sillä myrkkymaalia Saimaalla emme kaivanne.

Sitten tulikin pieni kiire. Maalailut olivat vielä kesken ja halli veneen päällä, kun kuljetusliikkeestä soitettiin, että vene pitäisi saada auton kyytiin samana iltana. Mikäs sinä muu auttoi kuin ryhtyä hommiin veneen kuljetuskuntoon saamiseksi.

Auto tuli kahdeksan jälkeen illalla ja Myrskylintu nostettiin pukkeineen päivineen lavetille.

Vene saatiin onnellisesti perille Savonlinnan Pursiseuran rantaan ja maalailut viimeisteltiin siellä paljaan taivaan alla. Onneksi säät suosivat.

Lakkaukset oli onneksi tehty pääosin jo kotipihassa hallin suojassa, mutta pieniä viimeistelyjä niihinkin tehtiin vielä Savonlinnassa ja jotakin jäi vielä vesillelaskun jälkeenkin tehtäväksi.

Lauantaina 6.5.2006 Myrskylintu laskettiin ensimmäistä kertaa meidän toimestamme vesille ja pysyihän se pinnalla. Edellinen omistaja kertoi, ettei vene ollut heidän aikanaan vuotanut vesillelaskuissa ollenkaan, mutta nyt sisälle tuli kyllä ensimmäisen vuorokauden aikana ämpärillinen vettä ja seuraavan viikon kuluessa vielä puolikas lisää. Paljonhan tuo ei ole ja voisi kuvitella, että tuo vuotaminen voisi johtua pitkistä kuljetuksista avolaveteilla sekä siitä, että pohja oli kevättalvella muutaman kuukauden ilman maalipintaa kyllästysprojektin johdosta.